Ajatusten selvittelyä

Sain puhelun, joka järisytti jälleen ajatuksiani tulevaisuudesta. Selkeä kuvio opiskelusta, yrityksen perustamiseen suuntaavat työt ja harjoitukset saivat rinnalleen haastajan. Olin työhaastattelussa ennen kouluni aloittamista. Jäin sananmukaisesti hopealle. Pidin sitäkin kuitenkin mahdollisena ja toisaalta myös mahdollisuutena. Suunnitelmani oli nimittäin, näin käydessä, opiskeluiden jatkaminen Kankaapäässä. Toteutin tietenkin sen ja teen opiskeluja tälläkin hetkellä innokkaana.

Palaan siihen puheluun. Työtehtävä on uudelleen auki. Minua kutsuttiin työhön. Työmatkani olisi 10 min, osaamistani vastaava, haasteellinen, uutta luova sekä kiinnostava. Työtehtävät tulisi aloittaa kuitenkin heti. Tämä ja myös palkkaus ovat askarruttavat molempia osapuolia askarruttavat asiat. Palkkauksesta pääsee sopuun varmasti, mutta ajankäyttö on haasteellisempi.

Tällä hetkellä himoittavinta on saada opinnoista irti kaikki saatavissa oleva. Tämä tarkoittaa tutkinnon suorittamista hyvin. Lisäksi oman yrttäjyyden vahvistaminen ja toisaalta olemassa olevassa isossa yrityksessä työskentely ovat vastakkainasettelun kohteena.

Olen jo varma päätöksestäni. Helsten sanoi eräässä kirjassaan viisaasti; paljosta pitää luopua, jotta jotain voisi saada. Ja toisaalta, painin positiivisten asioiden kanssa. Tämänhetkiset vaihtoehdot ovat olemassaolevia mahdollisuuksia...tulevaisuudessakin.